Kouluikä

Lapsen ajattelussa tapahtuu muutos noin. 6-7 vuotiaana. Hänen päättelynsä ei enää ohjaudu välittömistä havainnoista niinkuin aikaisemmin. Hän alkaa ajatella sisäisten representaatioiden (mielen sisältö, joka edustaa mielen ulkopuolista todellisuutta) varassa ja yhdistelee niitä monin eri tavoin. Lapsi pystyy hyvin ajattelemaan ja päättelemään sisäisten representaatioiden varassa, kunhan ne seikat, jotka ovat hänen mielessään, ovat konkreettisia asioita. Tässä vaiheessa lapsi pystyy päättelemään loogisesti, kun on kysymys havaittavissa olevista kohteista. 

Vasta noin 6-vuotias osaa järjestää sarjan esineitä, joita on useampia kuin kolme tai neljä ja säilyttää johdonmukaisen järjestelyperusteen. Luokittelukykyään kouluikäinen lapsi harjoittaa usein keräilyharrastuksessaan, joka kiinnostaa monia tämän ikäisiä. Päättelytehtävät myös kiinnostaa. 
Ennen konkreettista operaatioin vaihetta lapsen omaksumat käsitteet syventyvät sen perusteella, mitkä seikat kuuluvat toiminnallisesti yhteen tai minkä kesken on olemassa jokin helposti havaittava samanlaisuus. 

pieni koululainen ylittämässä suojatietä

 Kun ajattelussa siirrytään seuraavalle tasolle eli forformaalisten operaatioiden vaiheeseen, tulee mahdolliseksi ajatella abstraktisti ja pohtia myös omaa ajatteluaan. Tämän siirtymisen tapahtumisaika on yksilöllinen niinkuin kaikkien muidenkin vaiheiden kohdalla. Nopeimmin kehittyvät lapset saavuttavat tämän tason 10-vuotiaina. Pääosa ikäluokasta ei saavuta tätä tasoa peruskoulun aikana. Kouluikäisellä sanavaraston ja lauseen muodostuksen tulisi olla niin kehittyneitä, että ajattelu- ja päättelytehtävät onnistuvat. 

Kouluikäiselle puhutun kielen lisäksi tärkeäksi tulee kirjoitettu kieli: lukeminen ja kirjoittaminen. Vieraankielen oppimiseen on useiden tutkimusten mukaan otollinen aika kouluiän alussa. Kyky ymmärtää kehittyy nopeammin kuinaktiivinen sanavarasto.

Noin 8-9 vuotiaille lapsille kaverisuhteiden muodostuminen on tärkeää. Ryhmän sääntöjen oppiminen on tärkeää, samoin pettymysten sietokyky. Vanhempien antamille ohjeille ja neuvoille tulee kilpailijoita ja kavereiden vaikutus valinnoissa ja teoissa alkaa korostua. Tunteiden käsittely, itsetunnon kehittyminen ja oman koulumenestyksen arvostaminen ovat asioita, joita koululaisen on hyvä opetella tutussa turvallisessa ryhmässä. 

luokkahuone

 

Kouluvalmiudella voidaan tarkoittaa joko lapsen valmiutta aloittaa koulunkäynti tai koulun valmiutta ottaa vastaan eri kehitysvaiheessa olevia ja eri kulttuureista tulevia lapsia ja mahdollisuutta tukea heidän oppimistaan. Koulun aloittamisen ajankohdasta päätettäessä asiaa tarkastellaan tulevan oppilaan vamiuksien kannalta. 

Somaattinen ja motorinen valmius tarkoittaa lapsen elimistön kestävyyttä jaksaa koulumatka ja koulupäivän aiheuttama rasitus ilman lepoa. Lapsen tulee kyetä istumaan paikoillaan puolen tunnin jakso kerrallaan, jotta hän kykenisi keskittymään ja seuraamaan opetusta. Käden ja silmän kordinaattio on oltava sillä tasolla, että lukeminen ja kirjoittaminen mahdollistuvat. Lapsen täytyy pystyä huolehtimaan itsenäisesti pukeutumisesta, ruokailusta ja WC-käynneistä. 

lapset välitunniilla koulussa

Älyllinen ja emotionaalinen kehitys tarkoittaa älylliseltä puolelta lapsen kykyä luokitella esineitä, yhdistellä asioita ja suorittaa peruslaskutoimituksia. Emotianaalinen valmius on kykyä irrottautua kodista tai hoitopaikasta koulun vaatimaksi ajaksi. Lapsen pitäisi osata myös hallitsemaan itsehillintäänsä kun hän kokee pettymyksiä. Myös minäkeskeisyyden pitäisi alkaa vähetä niin että lapsi pystyy ottamaan muita huomioon. Sosiaalisella valmiudella tarkoitetaan sitä että lapsi osaa yleisesti hyväksyttäviä käytösmalleja, kykenee toimimaan ryhmässä, odottamaan vuoroaan ja kykenee jakamaan aikuisen huomion muiden lasten kanssa. 

Esiopeteuksessa ja alkuopetuksessa lapsi oppii koululaiseksi. Esiopetus on varhaiskasvatuskäsitteen alle kuuluva, vuoden ennen oppivelvollisuutta alkava, lapsen kasvun oppimispolun osa. Esiopetusta määrittää perusopetuslaki ja opetushallituksen laatima esiopetuksen opetussuunnitelma. Näiden märäysten perusteella esiopetus on perheille velvoittava (1.8.2015) ja kunnan tulee toteuttaa esiopetusta vähintään 700 tuntia vuodessa. Esiopetus on perheille maksutonta ja vanhempien velvollisuus on huolehtia siitä, että lapsi osallistuu esiopetukseen.  

Kunnissa on erinlaisia hallinnollisia ratkaisuja siitä, onko esiopetus varhaiskasvatuksen vai perusopetuksen hallinnoimaa. Riippumatta esiopetuksen hallinnoimistavasta, esiopetuksen ryhmät voivat toimia joko päiväkotien yhteydessä tai koulun tiloissa. Esiopetusikäiset lapset ja heidän perheensä ovat oikeuttettuja päivähoitoon ja varhaiskasvatukseen. Tällöin puhutaan esiopetusta täydentävästä päivähoidosta, joka on perheille maksullista ja tavallisimmin esiopetuksen kanssa samoissa tiloissa. 

Esiopetusryhmissä opettajina ovat tavallisimmin lastentarhanopettaja ja heidän työpareinaan lähihoitajat. Hoitajat ovat toteuttamassa esiopetusta tiimin jäseninä ja 
osallistuvat suunnitteluun oman ammattiroolinsa kautta. Lastenhoitajilla on vahvempi ammattitehtävä esiopetusta täydentävässä päivähoidossa ja varhaiskasvatuksessa. 


 

esikoululaiset harjoittelee

Esiopetuksen toiminnan kannalta keskeinen opetusta ohjaava normi on opetushallituksen määrämät esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Esiopetuksessa hyödynnetään varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa ja opetus on kokonaan eheytettyä. Tällöin voidaan puhua myös kokonaisopetuksesta, jossa eri tiedonalojen tavoitteet ja sisällöt ovat mukana kaikessa esiopetuksen toiminnassa. Koko esiopetusaika tukee kasvatustavoitteiden ja -sisältöjen toteutumista. 

Näin myös päivittäin toistuvat tilanteet kuten ruokailut ovat oppimistilanteita (kuten varhaiskasvatuksessakin). Opetus muotoutuu kokonaisuuksista, jotka liittyvät toisaalta lapsen elämänpiiriin ja toisaalta lapsen maailmankuvaa laajentaviin ja jäsentäviin sisältöihin. Eheytetyt kokonaisuudet ja oppimisprosessi ovat tärkeämpiä kuin yksittäiset asiat. Taito kysyä, etsiä, arvioida ja soveltaa tietoa ovat oleellisia. 

Nykyinen (ja tuleva) perusopetuksen opetussuunnitelma tähtää siihen, että lapsen lähikoulu on valmis vastaanottamaan erilaisin taidoin ja valmiuksin kouluun tulevat oppilaat. Lasten koulun aloitusta valmistellaan esiopetuksen välittämien tietojen pohjalta. 

Kolmiportainen tuki edistää koulun valmiutta auttaa oppilasta, jos hän tarvitsee tavallista enemmän tukea oppimisessa tai oppimistaidoissa. Tällöin opetus suunnitellaan vastaamaan oppilaan tarvetta. Oppilaalle annettava tuki jakautuu yleiseen, tehostettuun ja erityiseen tukeen siten, että tukimuodot ja -rakenteet vahvistuvat asteittain. 

Kun yleisen tuen tarve huomataan, päätetään tietoisesti kehittää ja eriyttää opetusta (opetussuunnitelma). Tukimuotoja ovat: eriyttäminen, joustavat ryhmittelyt, kodin ja koulun yhteistyö, tukiopetus, kerhotoiminta, aamu- ja iltapäivätoiminta 1.-2. luokilla. Jos yleinen tuki ei riitä ja havaitaan tehostetun tuen tarve, tehdään pedagoginen arvio ja päätös tehostetusta tuesta sekä opetussuunnitelmasta. Tukimuodot ovat joustavat ryhmittelyt, oppilashuollontuki, oppimissuunnitelma, ja osa-aikainen erityisopetus. 

Jos havaitaan erityisen tuen tarvetta, tehdään pedagoginen päätös erityisestä tuesta ja henkilökohtainen opetusjärjestelyjä koskeva suunnitelma, HOJKS. Tukimuotoja ovat oppilaanohjaus, oppilashuollon tuki, HOJKS, aamu- ja iltapäivätoiminta 1.- 9. luokilla, apuvälineet, koulunkäynnin ohjaus ja avustaja palvelut tai kokoaikainen erityisopetus pienryhmässä.       

Lähde: Suvikas A. , Laurell, L. , Eskola, p.
Elämän kulku.
Lähihoitaja kasvua tukemassa. 2015. Otavan kirjapaino oy. Keuruu.