Lapsen motorinen kehitys

Motorisella kehityksellä tarkoitetaan liikkeiden kehitystä. Se on, kuten fyysinen kasvukin, jatkuva tapahtuma hedelmöityksestä aikuisuuteen. Motorinen kehitys määräytyy pitkälle keskushermostoon, luuston ja lihaksiston kehityksestä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kehitys olisi pelkästää biologista alkuperää. Perimä antaa tosin rajat motorisen kehityksen mahdollisuuksille, mutta ympäristön virikkeet, yksilön persoonallisuus ja oma motivaatio motoristen taitojen harjoitteluun vaikuttavat siihen, millaisia motorisia taitoja kukin lopulta hallitsee. Motorisen kehityksen voidaan katsoa noudattavan kolmea päälinjaa. Ensinnäkin lihasten säätely kehittyy kefalokaudaalisesti eli päästä jalkoihin. Lapsi oppii ensin päänkannattajalihasten hallinnan, sitten vartalon lihasten, käsien ja lopuksi jalkojen lihasten hallinnan. Lihasten säätely kehittyy myös proksimodistaalisesti eli keskeltä äärialueille. Lapsi hallitsee olkavarsien liikkeet ennen kyynänvarsien liikkeitä ja ranteen liikkeet ennen hienomotoriikkaa. vaativia sormiliikkeitä. Kehitys etenee siis kokonaisvaltaisista liikkeistä eriytyneisiin liikkeisiin. Vastasyntyneen aistit ovat: Näkö: vastasyntynyt erottaa valojen eri kirkkausasteita ja näkee tarkasti noin 30cm:n päähän. Hyvin pian vauva osaa kiinnittää huomiota myös kasvojen ilmeisiin. noin kolmikuisena vauva osaa erotella perusvärit punaisen, sinisen, keltaisen ja vihreän.

Kuulo: Vastasyntynyt havaitsee muutoksia äänen korkeudessa ja sävyissä ja rauhoittuu helpoiten sikiökaudellekkin tutuista äänistä kuten äidin puheesta tai musiikista.

Maku: Vastasyntynyt erottaa makean, suolaisen, happaman ja kitkerän maun toisistaan ja suosii makeaa makua.

Tunto: Vastasyntyneen kosketusaisti on myös pitkälle kehittynyt. Jatkuvalla fyysisellä kosketuksella on tärkeä merkitys tunnesuhteen luomisessa.

Haju: Hajusta pienen vauvan on katsottu tunnistavan ainakin oman äitinsä maidon tuoksu.

Sensomotoriikka ja reflexit 
Kun puhutaan sensomotorisesta ( senso- = aisteihin perustuva ) kehityksestä, tarkoitetaan että lapsi oppii aistiensa avulla reagoimaan ympäristönsä ärsykkeisiin, että lapsi esimerkiksi kurottelee kädellään värikästä lelua kohti. Lähes kaikki kehitysheijasteet katoavat ensimmäisen ikävuoden aikana.
Moron heijaste on vastasyntyneen tärkein kehitysheijasteista. Se saadaan aikaan jokaisella terveellä vastasyntyneellä siten, että lasta kohotetaan alustalta vasemmalla kädellä oikean käden tukiessa päätä. Kun pään annetaan yhtäkkiä pudota vähän matkaa, lapsi ojentaa molemmat ylä-ja alaraajansa symmetrisesti. heijaste häviää kolmen kuukauden ikään mennessä.

Moron heijaste.

Etsimis- ja imemisheijaste ovat myös tärkeitä kehitysheijasteita. Nämä heijasteet saadaa ensin kutittamalla lapsen poskea ja antamalla lapsen suuhun äidin rinta. Lapsi kääntää silloin päätään ja hamuilee ja alkaa imemään saatuaan rinnan pään suuhunsa. Heijaste säilyy ensimmäisten elinkuukausien ajan.

Asymmetrinen tooninen niskaheijaste saadaan aikaan kääntämällä lapsen päätä sivulle. Tällöin  samanpuolen raajat ojentuvat ja vastakkaisen puolen raajat vetäytyvät koukkuun. Tämä heijaste säilyy terveellä vastasyntyneellä parin kuukauden ikään asti.

Asymmetrinen tooninen niskaheijaste. 

Käsien ja jalkojen tarttumisheijasteet voidaan todeta asettamalla etusormi kämmeneen tai jälkapohjaan. Lapsi tarttuu sormeen varpaillaan tai sormillaan. Heijaste ilmenee kolmen ensimmäisen elinkuukauden aikana.

Käden tarttumisheijaste 

Kävelyheijaste ilmenee vastasyntyneellä vain parin ensimmäisen viikon ajan. Kun vauvaa kannatellaan kainaloista pystyasennossa ja hänen varpaillaan kosketetaan alustaa, hän alkaa kävellä. Tämä on refleksin omaista toimintaa eikä suinkaan merkki valmiuksista opetella kävelemään.

Kävelyheijaste 

Suojaheijasteet ovat kehittyneempiä refleksejä, eikä lapsella ole niitä vielä syntyessään. Ensiksi kehittyvät suojeluheijasteet eteen noin puolen vuoden iässä. Tällöin lapsi ottaa alustasta käsillään vastaan, kun hänet asetetaan vatsalleen makuulle. Suojaheijaste sivulle kehittyy kun lapsi oppii istumaan ilman tukea noin yhdeksän kuukauden ikäisenä. Hän osaa tällöin ottaa käsillään vastaan sivuille, jotta ei kaatuisi kyljelleen istuma-asennosta. Suojeluheijaste taakse kehittyy viimeisenä lähimpänä yhden vuoden ikää. Tällöin lapsi osaa ottaa käsillään vastaan myös kaatuessaan istualtaan taaksepäin.

Suojautumisheijaste sivulle

Opitut ja tahdonalaiset liikkeet
Motorisien taitojen edellytyksenä on että kehitysheijasteet väistyvät. Lapsi on innostunut liikkumaan ja oppimaan uutta. Samanikäisenä kun lapsi opettelee kävelemistä, hän opettelee myös syömään itse ja riisumaan vaatteita yltään. Hän opettelee hallitsemaan kuivaksi oppimiseen tarvittavia lihaksiaan ja näin pidättelemään. Lapsen leikkiessä motoriset taidot kehittyvät itsestään. Lapsi myös toistaa ja harjoittelee uusia motorisia taitoja ilman, että se olisi leikkiä. Kehitys on kuitenkin yksilöllistä, ja lasten välillä saattaa olla suuriakin eroja motoristen taitojen kehittymisessä.

Perusliikkuminen 
Perusmotoriikan harjoitteluvaihe on vahvimmillaan varsinaisessa leikki-iässä eli kaksivuotiaasta seitsemänvuotiaaksi. Tänä aikana lapsi oppii käyttämään lihaksiaan monipuolisesti arkipäivän erilaisiin askareihin. Läheisten ihmisten kannustus on tässä vaiheessa erityisen tärkeää motoristen taitojen kehittymiseksi. Lapsen on saatava harjoitella oppiakseen.

Motoriikan harjaantuminen 
Kouluikään tullessaan lapsi harrastaa paljon. Hänen päiväänsä kuuluu paljon leikkimistä, juoksemista, hyppimistä, kiipeilyä, piirtämistä, kirjoittamista ja monenlaista sekä hieno- etää karkeamotoriikkaa hiovaa toimintaa. Hän harjoittaa taitojaan, joita hän teini-iässä alkaa arvioida myös ammattisuunnitelmien näkökulmasta. Motoriset kyvyt ja liikuntataidot antavat myös itsevarmuutta fyysisten muutosten kanssa kamppailevalle murrosikäiselle.

Karkeamotoriikalla tarkoitetaan suurten lihastoimintojen kehitystä. Sen voidaan katsoa liittyvän liikkumiseen tarvittavien lihasten toimintaan. Karkeamotoriikan kehityksessä on lasten välillä suuriakin eroja.
Hienomotoriikka tarkoittaa pienten lihasten toimintojen kehittymistä. Lapsen hienomotorisia taitoja tutkitaan yleensä käden taitojen testaamisella.