Erilaisia kasvatustyylejä

Kasvatuksella voidaan tarkoittaa kaikkia niitä välillisiä ja välittömiä toimia ja tekijöitä, joilla pyritään vaikuttamaan ja jotka vaikuttavat kasvatettavaan. Kasvatuksella pyritään tukemaan yksilön valmiuksia selviytyä itsenäisesti elämässä eli hallita todellisuutta. Kasvatuksen tavoitteet ja päämäärät määrittyvät aina yhteiskunnassa vallitsevien arvojen, normien, moraalikäsitysten ja ihmiskäsitysten pohjalta. Kasvatus on aina vuorovaikutuksellista toimintaa, jossa nykynäkemyksen mukaan niin kasvattaja kuin kasvatettavakin vaikuttavat toisiinsa. Kasvattajaksi on perinteisesti määritelty pienen lapsen hyvinvoinnista huolehtiva henkilö. Kasvatuksessa ja lasten ja nuorten kanssa toimimisessa on erilaisia tyylejä ns. kasvatustyylejä. Näistä käytetään erilaisia kasvatustyylejä jotka ovat: autoritaattinen kasvatus (aikuisjohteinen kasvatus), antaa mennä -tyyli (vapaa kasvatus), lapsi johtoinen kasvatus ja ohjaava kasvatus. 



































Autoritaarinen kasvatus eli aikuisjohteinen kasvatus on kasvatusta jossa aikuinen kokee, että hänellä on ikänsä, elämänkokemuksensa ja asemansa perusteella oikeus määrätä ja päättää siitä, mikä on lapselle hyväksi. Hänellä on houkutus käyttää valtaansa, jolloin pieni lapsi alistuu aikuisen suuremman koon, voiman ja kokemuksen edessä. Tälläinen kasvatus malli johtaa usein siihen, että lapsesta kehittyy alistuva, hiljainen tai kuuliainen ehkäpä aloitekyvytönkin. jatkuvasta holhoamisesta saattaa seurata, ettei lapsi kehity itsenäiseksi.

Antaa mennä -tyyli antaa mennä -tyylistä käytetään joskus nimeä vapaa kasvatus. Antaa mennä -tyylissä aikuinen luopuu kasvatusvastuustaan ja jättää lapsen satunnaisten tekijöiden ohjattavaksi. Vanhemmat pidättäytyvät siis tietoisesti ohjaamasta lasta. Syynä voivat olla välinpitämättömyys vanhempien omat pulmat tai vaikea elämäntilanne. Kasvatus toimii täysin lapsen ehdoilla. Tälläisen kasvatuksen saaneet lapset käyttäytyvät ulkopuolisten mielestä "huonosti" eivät osaa ottaa toisia huomioon eivätkä sopeutumaan yhteiselämän välttämättömiin sääntöihin. 

Lapsijohtoinen kasvatus tälläisestä kasvatuksesta voidaan puhua silloin kun, jos lapsi hallitsee kasvattajiaan omien mielihalujensa mukaan.nan turvaa Lapsi pitää ohjat käsissään ja hyppyyttää kasvattajiaan. Vanhemmat toteuttavat  hyvää tarkoittaen lapsen kaikki toiveet, eikä lapselle pääse kehittymään normaalia elämässä tarvittavaa turhautumien sietokykyä. Pienetkin vastoinkäymiset ja pettymykset aiheuttavat tällöin lapsessa ahdistusta ja masennusta, joka voi ilmetä hyvinkin vahvoina käyttäytymisongelmina ja raivonpurkauksina. 

Ohjaava kasvatus tästä puhutaan kun aikuinen luottaa itseensä kasvattajana, mutta luottaa samalla myös lapseen. Hän kuuntelee ja ymmärtää lasta pyrkii motivoimaan lapsen toimimaan toivotulla ja hyväksytyllä tavalla. Tälläisen kasvatuksen tavoitteena on lapsen turvallinen itsenäistyminen. Varsin todennäköisesti lapsesta kehittyy myös yhteistyö ja arvostelukykyinen, toiset huomioonottava, työstään ja harrastuksistaan innostunut ihminen.

Lapsikeskeinen kasvatusajattelu pohjautuu lapsen yksillöllisyyden kunnioittamiseen ja yksilöiden välisen tasa-arvon ihanteeseen. Lapsikeskeisyyttä painottava kasvattaja haluaa olla lapsen kehityksen tukia ja monipuolisen toiminnan turvaaja. Hän kunnioittaa lapsen omia valintoja. Hän ei kuitenkaan jättäydy syrjään ja oleta, että lapsi tietää ja osaa kaiken ja että tämä ei tarvitse aikuista muuhun kuin turvaamaan perustarpeensa. Kasvattaja havainnoi lasta yksilönä ja ryhmässä, hän pitää lasta vuorovaikutuksessa tasa-arvoisena kuitenkaan luopåumatta aikuisen vastuustaan. Kasvattaja turvaa lapsille mahdillisuuden vuorovaikutukseen myös toisten lasten kanssa. Käytännössä lapsikeskeinen toiminta on vaikeaa, koska näkökulmamme on ollut aikuiskeskeinen.