Varhaishistoriassa sairaanhoito perustui kokemukseen, perinteeseen ja uskontoon. Tietäjät olivat yleensä miehiä ja hoivanantajat naisia. Muinaisessa Kiinassa ja antiikin Kreikassa ei ollut sairaaloita lainkaan. Tavallisesti sairaat hoidettiin kodeissa. Ihmiset ovat tulleet hoidetuiksi omissa kodeissaan keskiajalle saakka perheen, suvun ja kyläyhteisön piirissä.
Auttaminen tai "vaivaisten holhous" on perustunut kristinuskolle luontaisen armeliaisuuden varaan.
Jos vanha tai vammainen oli vailla sukua tai perhettä, hänen osakseen tuli kerjuu, kiertolaisuus tai huutolaisuus. Tämä tarkoitti sitä, että kunnan viranomaiset tarjosivat lapsia, vanhuksia ja vaivaisia ihmisiä taloihin elätiksi mahdollisimman pientä ylläpitokorvausta vastaan.
Auttaminen tai "vaivaisten holhous" on perustunut kristinuskolle luontaisen armeliaisuuden varaan.
Jos vanha tai vammainen oli vailla sukua tai perhettä, hänen osakseen tuli kerjuu, kiertolaisuus tai huutolaisuus. Tämä tarkoitti sitä, että kunnan viranomaiset tarjosivat lapsia, vanhuksia ja vaivaisia ihmisiä taloihin elätiksi mahdollisimman pientä ylläpitokorvausta vastaan.
Seurakunnat aloittivat köyhistä huolehtimisen, ja 1600-luvulla ja 1700-luvun lopulla köyhäinhoito säädettiin seurakunnille pakolliseksi. Lääninsairaalat aloittivat toimintansa 1700-luvun ja 1800-luvun vaihteessa. Lasarettiosastolla hoidettiin potilaita yleissairaalapaikoilla ja kuppaa sairastavia kuppaloissa. Sairaanhoitajan piti täyttää tietyt kriteerit sopiakseen sairaanhoitajaksi ja ne olivat keski-ikäinen, terve, kestävä, hiljainen, kunnollinen ja siivo naisihminen.
Suomessa sairaanhoitajankoulutuksen aloittamisen ajankohdasta on erinlaisia tulkintoja riippuen siitä, katsotaanko sen alkaneen diakoniakoulutuksen, Punaisen ristin vai maallisen sairaanhoitokoulutuksen yhteydessä. Vuonna 1930 koulutettiin jo ensimmäisiä kodinhoitajia ja 1950-luvulla vanhustyön keskusliiton toimesta sai alkunsa vanhusten kotipalvelu.
Vuonna 1957 aloitettiin apuhoitajien koulutus Helsingin diakonissalaitoksella.
Välirauhan vuonna 1941 perustettiin Suomen Punaisen Ristin apusisarjärjestö joka koulutti apusisaria sotilassairaaloihin. Vuonna 1976 koulutettuja apuhoitajia oli 18 500 ja keski-asteen koulutus-uudistuksessa vuonna 1987 aloitettiin ylioppilas-ja peruskoulupohjaiset perushoitajakoulutukset lähes kaikissa sairaanhoito-oppilaitoksissa.
Ensimmäiset perushoitaja valmistuivat vuonna 1986. Sosiaali-ja terveysalojenperuskolutus yhdistettiin vuonna 1993 ja aloitettiin lähihoitajatutkintoon johtava koulutus eli lähihoitajakoulutus. Näin väistyivät esimerkiksi nimikkeet hammashoitaja, jalkojenhoitaja, kehitysvammaistenhoitaja, kodinhoitaja, kuntohoitaja, lastenhoitaja, lääkintävahtimestari-sairaankuljettaja, mielenterveyshoitaja, perushoitaja ja päivähoitaja. Nimikkeet ja aikaisemman työn kohteet voidaan tänä päivänä tunnistaa lähihoitajan osaamisaloissa.
Ensimmäiset perushoitaja valmistuivat vuonna 1986. Sosiaali-ja terveysalojenperuskolutus yhdistettiin vuonna 1993 ja aloitettiin lähihoitajatutkintoon johtava koulutus eli lähihoitajakoulutus. Näin väistyivät esimerkiksi nimikkeet hammashoitaja, jalkojenhoitaja, kehitysvammaistenhoitaja, kodinhoitaja, kuntohoitaja, lastenhoitaja, lääkintävahtimestari-sairaankuljettaja, mielenterveyshoitaja, perushoitaja ja päivähoitaja. Nimikkeet ja aikaisemman työn kohteet voidaan tänä päivänä tunnistaa lähihoitajan osaamisaloissa.
Lähde: Suvikas A. , Laurell, L. , Eskola, P.
Elämän kulku.
Lähihoitaja kasvua tukemassa. 2015. Otavan kirjapaino oy. Keuruu.
